Runopelin maastossa korkeuskäyrät ovat kulkijalle hyödyttömiä. Karttaa piirtäessään maanmittarin onkin turvauduttava semiografisiin menetelmiin ja tutkittava, miten sanalaattojen sijainnit vaikuttavat toisiinsa ja millaisia merkityksiä niiden leikkauspisteissä syntyy. >>

Meitä – tai kartalla sijaitsevaa minää – ympäröivä pimeys on sellaisten teosten ominaisuus, joita ei voi kokea kerralla, yhdestä pisteestä käsin; pimeydessä on valokuvia, jotka limittyvät tai johtavat toisiin valokuviin. Ne ovat ergodisen tekstin näkymätöntä mustetta. >>

Torstaiseen tapaan, seuraa lukuvinkki, joka tällä viikolla on Mustekala-verkkolehti ja erityisesti sen peliteemainen numero 3/15.

Pelit ovat myös prosessuaalisia (Bogost 2007). Se tarkoittaa niiden olevan järjestelmiä, jotka koostuvat prosesseista. ”Prosessi” on monimerkityksinen sana, mutta tässä yhteydessä on hyödyllisintä ymmärtää se tietokoneen tai vastaavan järjestelmän tapana käsitellä tietoa. Nämä prosessit vuorovaikuttavat paitsi pelaajan kanssa, myös keskenään. Pelaaja tekee jotain, mikä muuttaa järjestelmän kokonaisuutta ja vaikutus leviää aallon lailla niihinkin osiin järjestelmää, mihin pelaaja ei vielä ole koskenut. Koska pelit myös kuvaavat asioita prosessien avulla (Bogost 2007), vaativat ne lisäksi tulkintaa, joka ottaa huomioon prosessuaalisuuden. >>

Ylempi sitaatti on Jonne Arjorannan Pelien tulkinnasta -nimisestä esseestä. Alempi lainaus löytyy Kimmo Kallion esseestä Piste ja kokemus: simulaation historiaa elektronisissa peleissä. Siirry Mustekalan "pelinumeroon". >>

Siinä missä kirjallisuuden, elokuvan ja draaman vastaanottoa määrittää yleisön pohdiskeleva tulkinta (interpretation), peleissä keskeistä on pelaajan konfiguroiva tai muunteleva toiminta (configuration) (3). Konfiguraatio ei kuitenkaan ole pelien yksinoikeus, sillä vaikkapa DVD-levyn valikko tai Windows-käyttöjärjestelmä perustuvat konfiguraatioon olematta kuitenkaan pelejä. Pelissä on jotain, mikä tekee konfiguraatiotapahtumasta itsestään mielekästä sen sijaan, että sitä käytettäisiin jonkin toisen asian saavuttamiseen. >>

Edellisen viikon lukuvinkki: niin & näin 2/12 (Pelit ja Leikit & Nick Land). >>

mene pohjoiseen

ui kohti pohjoista

mene pohjoiseen

katso maata

siirrä kiviä

katso hohtavaa kiveä

ota hohtava kivi

>>

Olen luonnostellut muutamia ”esimerkkiloitsuja” peliprojektiimme (ks. Sanat ovat pieniä maailmoja, ympärillä unen avaruus). Tosin alla oleva luonnos liittyy oikeastaan taustatarinaan tai perimätietoon, loreen. Toivon, että ehtisin tänään keskustella loitsukirjasta ”digiateljeekriitikkoni” Marko Niemen kanssa, vaikka tarkoituksemme onkin vaihtaa kuulumisia ja työstää erästä toista projektia. Muutaman palasen pitää vielä loksahtaa paikoilleen, mutta lupaan esitellä projektin konseptia ja keskeisiä oivalluksia marraskuun alkupuolella.

Kirjainta voisi ajatella eräänlaisena kirjoitusmerkkien käyttöjärjestelmässä toimivana kirjain-sana-pelinä. Yksittäinen "kirjainpikseli" voi ottaa minkä tahansa kirjaimen muodon. Jos vain keksimme keinoja antaa kirjaimille ja sanoille käyttökelpoisia – pysyviä tai pelin edetessä muuttuvia – ominaisuuksia, voimme ehkä rakentaa toinen jalka tukevasti runon ja toinen pelin varassa toimivan teoksen. >>