Kun katson pilvetöntä yötaivasta, näen syvälle kaksiulotteisen mielen avaruuteen. ”Mielen” siksi, että tähtitaivas on samalla tavalla käsittämätön kuin lukija on itselleen mysteeri. Avaruus on ”kaksiulotteinen” sivu saumattomasti nidotulla aukeamalla, toinen lehti valkoista paperia, toinen mustetta, johon tähtien tyhjä valo tihkuu puhdasta merkitystä. >>
