Kirjan sivu hallitsee pinta-alansa x–y-valtakuntaa. Kolmiulotteisuuden se luovuttaa lukijansa mielikuvitukselle ja immersiolle, virtuaalimaailmaan uppoamiselle, niin että ulkomaailma katoaa täysin. Kaksiulotteisessa avaruudessa taivaankappaleiden, näkyvän taivaan kohteiden, kuten kirjainten, tähtijoukkojen, sanojen, meteoriparvien ja tekstifragmenttien, paikka on suhteellinen toisiinsa nähden, mutta kolmiulotteisessa maailmassa näiden suhteiden välisten muodostelmien määrä on loputon. >>