Torstaiseen tapaan, seuraa lukuvinkki, joka tällä viikolla on Mustekala-verkkolehti ja erityisesti sen peliteemainen numero 3/15.
Pelit ovat myös prosessuaalisia (Bogost 2007). Se tarkoittaa niiden olevan järjestelmiä, jotka koostuvat prosesseista. ”Prosessi” on monimerkityksinen sana, mutta tässä yhteydessä on hyödyllisintä ymmärtää se tietokoneen tai vastaavan järjestelmän tapana käsitellä tietoa. Nämä prosessit vuorovaikuttavat paitsi pelaajan kanssa, myös keskenään. Pelaaja tekee jotain, mikä muuttaa järjestelmän kokonaisuutta ja vaikutus leviää aallon lailla niihinkin osiin järjestelmää, mihin pelaaja ei vielä ole koskenut. Koska pelit myös kuvaavat asioita prosessien avulla (Bogost 2007), vaativat ne lisäksi tulkintaa, joka ottaa huomioon prosessuaalisuuden. >>
Ylempi sitaatti on Jonne Arjorannan Pelien tulkinnasta -nimisestä esseestä. Alempi lainaus löytyy Kimmo Kallion esseestä Piste ja kokemus: simulaation historiaa elektronisissa peleissä. Siirry Mustekalan "pelinumeroon". >>
Siinä missä kirjallisuuden, elokuvan ja draaman vastaanottoa määrittää yleisön pohdiskeleva tulkinta (interpretation), peleissä keskeistä on pelaajan konfiguroiva tai muunteleva toiminta (configuration) (3). Konfiguraatio ei kuitenkaan ole pelien yksinoikeus, sillä vaikkapa DVD-levyn valikko tai Windows-käyttöjärjestelmä perustuvat konfiguraatioon olematta kuitenkaan pelejä. Pelissä on jotain, mikä tekee konfiguraatiotapahtumasta itsestään mielekästä sen sijaan, että sitä käytettäisiin jonkin toisen asian saavuttamiseen. >>
Edellisen viikon lukuvinkki: niin & näin 2/12 (Pelit ja Leikit & Nick Land). >>